Kantoliinailun iloa

Vietin viime viikolla kolme päivää saksalaisen Die Trageschulen koulutuksessa. Peruskurssin, jatkokurssin ja sertifiointikurssin jälkeen voi toimia Trageberaterina. Peruskurssi oli oikein antoisa ja antoi uusia vinkkejä kantoliinojen käyttöön ja sidontoihin. Esimerkiksi lyhyt kudottu liina osoittautuikin todella näppäräksi liinaksi, sitä voi käyttää niin lonkkasidontaan kuin selkäreppuun (tosin isomman lapsen kantamisessa pidempi liina toimii tällä sidonnalla paremmin). Kurssi syvensi myös tietojani kantamisen hyödyistä.

Kuvittelin oman kantamisen olevan jo mennyttä, kun viime kesänä en enää jaksanut kantaa 17 kiloista kuopusta Manducassa kuin puolisen tuntia, minkä jälkeen selkä ja lonkat huusivat hoosiannaa. Päätin kurssin jälkeen kokeilla selkäsidontaa kuopuksen kanssa ja voi miten hyvälle se tuntui. Minuun iski haikeus, miten ihana olisikaan taas kantaa. Vaikka kantaminen vapautti käsiä kodin askareisiin ja helpotti arkea, vahvisti se epäilemättä kiintymyssudetta lapsiini.

Huvikseni kysyin kuopukselta, mentäisiinkö liinalla päiväkotiin, kun poikakin tuntui pitävän edelleen kantamisesta. Tällä viikolla meillä on liinailtu useamman kerran matka päiväkotiin ja takaisin enkä ole kokenut minkään paikan erityisesti rasittuneen, vaikka painoa kuopuksellekin on viime kesästä tullut jonkun verran lisää. Minusta on ollut niin ihana, kun kuopuksen kanssa voi jutella matkan aikana niitä näitä ja tarkkailla yhdessä ympäristöä.

Syksyllä jatkuviin kantoliinainfoihin on luvassa uutta sisältöä ja ilokseni voin kertoa, että olemme neuvotelleet puolalaisten Natibabyn liinojen jälleenmyynnistä ja liinat ovat tulossa valikoimiimme ihan lähiaikoina. Rakennan vielä tilauslomakkeen ennakkotilauksia varten, ennakkotilauksiin on luvassa myös alennusprosentti.