Miten teillä nukutaan?

Vauvauvan facebook-sivulla keskusteltiin joku aika sitten siitä, missä perheen lapset nukkuvat. Keskustelu alkoi tämän artikkelin pohjalta. Telegraphin sivuilla kirjoitettiin lastenlääkärin ehdotuksesta, jonka mukaan alle kolmevuotiaiden lasten tulisi nukkua samassa vuoteessa äitinsä kanssa.

Tätä mieltä on lastenlääkäri Nils Bergman Cape Townin yliopistosta Etelä-Afrikasta. Hänen mukaansa äidin ja lapsen samassa sängyssä nukkumisella on monia etuja. Tärkeimpänä hän pitää äidin ja lapsen suhteen vahvistumista ja myös lapsen uni on parempaa äidin lähellä kuin omassa sängyssä. Samassa sängyssä nukkuminen edistää lapsen aivojen kehitystä. Eri huoneissa nukkuminen saattaa altistaa myöhemmässä vaiheessa käytösongelmille. Kiteytettynä samassa sängyssä nukkuminen alentaa lapsen stressitasoa, kun hän saa olla äitinsä lähettyvillä.

Kuinka tämä toimii käytännössä? Tapoja on olemassa yhtä monta kuin on perheitä. Perheet ovat valinneet itselleen sopivan tavan hoitaa nukkumisjärjestelyt niin että jokainen nukkuu yönsä mahdollisimman hyvin. Toisilla lapset nukkuvat omissa sängyissään samassa huoneessa vanhempien kanssa, toiset lapset nukkuvat omissa huoneissaan, osa lapsista nukkuu vieressä osan yöstä. Miten teillä?

Arjen hallinta

Ajatuksen tähän postaukseen sain ollessani naisyrittäjäkollegani kanssa lounaalla. Aihe on sellainen, joka nousee meidän naisyrittäjien keskuudessa esiin tiuhaan tahtiin. Sivusimme aihetta lounaalla lyhyesti, mutta mietimme miten hankalaa on yhdistää työ, varsinkin jos sitä tehdään kotoa käsin, ja perhe-elämä ilman että läsnäolo lapsen kanssa kärsii. Miten ihmeessä sitä saa kaiken yhdistettyä?

Silloin kun itse perustin yrityksen, oli yliopisto-opinnot gradua vaille valmiit ja silti äitiyslomalla / kotihoidontuen aikana koin kaipaavani jotain omaa ja ekstratuloa tukien lisäksi. Jotenkin kuvittelin vielä pystyväni yhdistämään koko paletin harmoniseksi kokonaisuudeksi. Varmaan arvaatte ja osa ehkä tietääkin, miten siinä kävi. Gradu roikkui viisi vuotta, kun sen sitten vihdoin ja viimein viime keväänä pusersin kasaan. Jostain oli vain pakko luopua, kun kaikkea en ehtinyt hoitamaan niin hyvin kuin olisin halunnut.

Esikoisen pikkuvauva-aikana tein yrityksen töitä ja yritin rääsiä gradua kasaan päiväunien aikana ja illalla, joskus öitä myöten. Joten kuten tässä onnistuin ja ihmeen pitkään. Toisen lapsen odotusaikana gradun kirjoitus jäi täysin, kun samaan aikaan etsimme isompaa asuntoa ja mietimme yrityksen toimitilaratkaisua.

Muuton ja toisen lapsen jälkeen tuntui sille, etten mitenkään pysty pitämään kaikkia lankoja käsissäni. Väsymys painoi ja loppuun palaminen ei varmasti ollut kovin kaukana. Siinä tilanteessa oli hyvä äiti kaukana.

Arki helpottui huomattavasti, kun esikoinen aloitti päivähoidon. Esikoinen nautti toisten lasten seurasta, joten päivähoidon aloitus oli itselleni paljon vaikeampi paikka. Koin huonoa omaatuntoa siitä, että olin joutunut laittamaan lapseni päiväkotiin enkä kyennyt hoitamaan heitä kotona.

Päivähoidon myötä minulle aukesi mahdollisuus hoitaa kaikki työasiat silloin, kun esikoinen ja nykyään myös toinenkin lapsi, on hoidossa. Onneksi minulla on mahdollisuus siihen, että voin viedä lapset hoitoon vasta yhdeksän maissa ja hakea heidät suht aikaisin kotiin. Saamme touhuta aamun askareet rauhassa ja iltaisin on aikaa viettää aikaa yhdessä ilman että tarvitsee miettiä tekemättömiä töitä.

Meidän arjen hallintaa lyhytkin päivähoito helpottaa huomattavasti ja olen myös oppinut luopumaan täydellisyyden tavoittelusta. Aiemmin kodin joka nurkan piti kiiltää ja tavaroiden olla järjestyksessä, mutta tästä tavoitetilasta luistetaan nykyään aikalailla. On ollut ihanaa löytää uudelleen se tunne, kun voi vaan olla ja heittäytyä täysillä mukaan lasten touhuihin ja keskittyä vain heihin.

Kuohuttava imetys

Imetys sai paljon uutistilaa toissa viikolla, kun Time-lehti uutisoi näyttävästi jo kansikuvassaan taaperoimetyksestä. Kuva herätti paljon keskustelua taaperoimetyksestä ja etenkin siitä, miksi noin vanhaa lasta vielä imetetään.

Kuten Jamie Lynne Grummet itsekin haastattelussa totesi, hänestä on normaalia imettää kolme vuotiasta lastaan,  häntä itseään on imetetty kuusi vuotiaaksi saakka. Hänen mielestään taaperoimetys vain on jotakin, mihin emme ole tottuneet nykyisessä kehittyneessä yhteiskunnassamme. 

Muun muassa imetystä pohti Maija Aalto Helsingin Sanomien kolumnissaan Pelottavat tissit 20.5. Pienten lasten imetys koetaan luonnolliseksi, mutta jo yli yksi vuotiaan imetystä pidetään outona. Mistä tämä johtuu? Miksi imetys herättää niin paljon tunteita, että ulkopuolisenkin on siihen pakko puuttua? 

Lisää vettä myllyyn lisäsi Virpi Salmi, hänkin Helsingin sanomien kolumnisti, kirjoittamalla 22.5 Kiintymyshömelöt-kolumnin. Salmen provokatiivinen kirjoitustyyli on kirvoittanut kielenkannat puolesta ja vastaan imetystä ja kiintymysvanhemmuutta. Kommentteja voi käydä lukemassa esimerkiksi hänen kolumninsa yhteydessä olevasta keskustelusta. 

Samaan aikaan Thl julkaisi tiedotteen, miten imetyssuositukset eivät toteudu. Tilanne on kuitenkin parempi kuin viisi vuotta sitten. Suurimmaksi ongelmaksi koetaan imetysneuvonnan puute ja tuki. Miksei terveydenhuoltohenkilöstö ole tietoinen Imetyksen tuen tekemästä arvokkaasta työstä ja opasta äitejä imetystukihenkilöiden luokse, jos oma asiantuntijuus ei riitä? 

Imetyksellä on monia etuja sekä äidille että lapselle. Tietoa näistä löytyy esimerkiksi sekä Imetyksen tuen sivuilta että Kiintymysvanhemmuus-sivustolta. Henkilökohtaisesti itse koin imetyksen helpoksi tavaksi ruokkia lasta missä tahansa. Imetyspaidat olivat näppäriä julkisella paikalla enkä muista kenenkään ikinä kommentoineen julki-imetystäni negatiivisesti. Molempien lasten imetys meillä loppui vuoden ja kolmen kuukauden iässä. Pidempäänkin olisin voinut imettää eikä meillä ollut mitään erityistä syytä lopettaa, mutta koin, että molemmat lapset olivat valmiita imetyksen loppumiseen ja lopetus tapahtui yhteisesti. Taisi käydä jopa niin, että minä surin imetyksen loppumista lapsiani enemmän. Onneksi lapset tykkäävät hakeutua syliin.