Ajatuksen tähän postaukseen sain ollessani naisyrittäjäkollegani kanssa lounaalla. Aihe on sellainen, joka nousee meidän naisyrittäjien keskuudessa esiin tiuhaan tahtiin. Sivusimme aihetta lounaalla lyhyesti, mutta mietimme miten hankalaa on yhdistää työ, varsinkin jos sitä tehdään kotoa käsin, ja perhe-elämä ilman että läsnäolo lapsen kanssa kärsii. Miten ihmeessä sitä saa kaiken yhdistettyä?
Silloin kun itse perustin yrityksen, oli yliopisto-opinnot gradua vaille valmiit ja silti äitiyslomalla / kotihoidontuen aikana koin kaipaavani jotain omaa ja ekstratuloa tukien lisäksi. Jotenkin kuvittelin vielä pystyväni yhdistämään koko paletin harmoniseksi kokonaisuudeksi. Varmaan arvaatte ja osa ehkä tietääkin, miten siinä kävi. Gradu roikkui viisi vuotta, kun sen sitten vihdoin ja viimein viime keväänä pusersin kasaan. Jostain oli vain pakko luopua, kun kaikkea en ehtinyt hoitamaan niin hyvin kuin olisin halunnut.
Esikoisen pikkuvauva-aikana tein yrityksen töitä ja yritin rääsiä gradua kasaan päiväunien aikana ja illalla, joskus öitä myöten. Joten kuten tässä onnistuin ja ihmeen pitkään. Toisen lapsen odotusaikana gradun kirjoitus jäi täysin, kun samaan aikaan etsimme isompaa asuntoa ja mietimme yrityksen toimitilaratkaisua.
Muuton ja toisen lapsen jälkeen tuntui sille, etten mitenkään pysty pitämään kaikkia lankoja käsissäni. Väsymys painoi ja loppuun palaminen ei varmasti ollut kovin kaukana. Siinä tilanteessa oli hyvä äiti kaukana.
Arki helpottui huomattavasti, kun esikoinen aloitti päivähoidon. Esikoinen nautti toisten lasten seurasta, joten päivähoidon aloitus oli itselleni paljon vaikeampi paikka. Koin huonoa omaatuntoa siitä, että olin joutunut laittamaan lapseni päiväkotiin enkä kyennyt hoitamaan heitä kotona.
Päivähoidon myötä minulle aukesi mahdollisuus hoitaa kaikki työasiat silloin, kun esikoinen ja nykyään myös toinenkin lapsi, on hoidossa. Onneksi minulla on mahdollisuus siihen, että voin viedä lapset hoitoon vasta yhdeksän maissa ja hakea heidät suht aikaisin kotiin. Saamme touhuta aamun askareet rauhassa ja iltaisin on aikaa viettää aikaa yhdessä ilman että tarvitsee miettiä tekemättömiä töitä.
Meidän arjen hallintaa lyhytkin päivähoito helpottaa huomattavasti ja olen myös oppinut luopumaan täydellisyyden tavoittelusta. Aiemmin kodin joka nurkan piti kiiltää ja tavaroiden olla järjestyksessä, mutta tästä tavoitetilasta luistetaan nykyään aikalailla. On ollut ihanaa löytää uudelleen se tunne, kun voi vaan olla ja heittäytyä täysillä mukaan lasten touhuihin ja keskittyä vain heihin.
